Mirtillon Landseer

Käyn mielenkiintoisessa ja väliin haastavassakin työssä valtion kapealla mutta varmalla leivällä, joten koirat ovat harrastus numero yksi ja "pura passione" intohimo, elämäntapa, ei missään nimessä tulonlähde. Kaikki harrastukset maksavat ja koiraharrastus lienee yksi kalleimmista =)
Puuhastelemme milloin missäkin milloin mitäkin. Vesipelastus on oikein mukava harrastus varsinkin aurinkoisena kesäpäivänä, tottelevaisuutta treenaillaan ja metsästyskoiran kanssa tietenkin harrastetaan eräilyä. Vähän sitä sun tätä, ei kuitenkaan mitenkään tosimielellä vaikka joissakin kokeissa olemme käyneetkin.

Landseerin suhteen minulle on syntynyt omasta aktiivisuudestani ja tiedonjanostani johtuen hyvin selkeä kuva siitä mitä haluan rodun hyväksi tehdä. Minä näen landseerin sellaisena minkälaiseksi se on syntynyt, ihmisen paras ystävä ja työkaveri monessa, monessa asiassa. Tämä edellyttää koiralta erittäin tervettä ja vahvaa ruumiinrakennetta, ehdottoman ihmisystävällistä ja rohkeaa luonnetta sekä voimakkaita viettejä; erityisesti lauma- ja saalisviettiä. Taistelutahtoa. Moottoria tehdä töitä väsymättä. Omien koirieni ja kasvattieni ominaisuuksia tullaan testaamaan myös muualla kuin koiranäyttelyissä ja niiden jalostusarvoa arvioidaan ihan muilla mittareilla kuin sertien lukumäärällä. Arviointi lähtee jo pentulaatikosta, 6-8 -viikkoisille pennuille tehdään "pentutesti", jolla pyritään mittaamaan niiden luontaisia ominaisuuksia. Tarkkailu kestää useamman päivän ja sinä aikana kirjataan ylös jokaisen pennun toimintamallit tietynlaisissa tilanteissa.

I have a very interesting job so dogs are my hobby number one and a lifestyle, never a way to make some money. About landseer I have a strong vision, I see a landseer as it was born to be. As a best friend and co-worker, the real landseer has so many abilities as you can imagine. That will need a very healthy and strong body, open and friendly character with a very strong will to please and work. Our breeding will be tested and proved somewhere else than only in the showrings. The first Mirtillon puppies were "working tested" at the age of 6-8 weeks and this way I will continue in the future.

AJATUKSIA...
Koska tuloni eivät ole millään muotoa riippuvaiset koirankasvatuksesta, aion tehdä kasvatustyötäni vain jos minusta tuntuu, että se vie rotua eteenpäin tai toisin sanoen säilyttää vanhaa ja alkuperäistä. Minä näen koiranjalostuksen koko rotua palvelevana, en ymmärrä ajatustapaa "minun koirani" tai "minun linjani". Joka ikinen syntyvä pentue luo rodun historiaa! Sukusiitosasteen nousemista rodun sisällä on vältettävä jotta rotu säilyy elinvoimaisena ja tämä edellyttää vaikkapa landseerien kohdalla, että yhdellä koiralla voi olla enintään 18 jälkeläistä per sukupolvi (luku vaihtelee rekisteröintien mukaan). Lukumäärä on hyvin pieni ja useat kasvattajat eivät ole lainkaan halukkaita rajoittamaan ns. muotiurosten käyttöä. Tällainen muotikoirien suosiminen kertoo paljon siitä kuinka kasvattaja rodunjalostamisen näkee, näkeekö hän vain sen oman tulevan pentueensa, vai pystyykö hän katsomaan tulevaan. Useassa rodussa on jouduttu hakemaan Kennelliitolta rajoitus rekisteröinteihin siten, että vain tietty määrä jälkeläisiä per koira rekisteröidään.

Näyttelyt määräävät mielestäni liikaa koiranjalostuksessa käytettäviä koiria. Itse en enää usko näyttelyihin koiranjalostusta palvelevina tapahtumina, mutta ovathan ne ihan ok harrastus joskaan joka viikonloppu en kehässä jouda enkä viitsi ravata. Koiran saaminen kauneusvalioksi on tänä päivänä tuomaripeliä, valitettavasti. Minä arvioin mieluummin koiria niiden tehdessä töitä, parhainta antia ovat esimerkiksi omat vesipelastusleirimme, joissa näen koirien liikuntaa aina uimista myöten. Samalla voi mainiosti arvioida luonteen ominaisuuksia.

Mielestäni koirassa pitää olla kunnossa kolme ominaisuutta: terveys, luonne- ja käyttöominaisuudet sekä ulkomuoto. Jos jossain on joustettava, niin ulkomuoto on se josta voin hiukan tinkiä, en kuitenkaan missään nimessä terveestä rakenteesta, vaan ehkä väristä tms. ei niin oleellisesta asiasta. Kaunis ulkomuoto ei ikinä tule olemaan jalostuskriteereissäni etusijalla. Kunnioitan rodun alkuperää, rotu on sellainen kuin se on nimenomaan alkuperänsä takia. Landseer on työkoira ja vaikka sellaisen hankkii vain lenkkikaveriksi ja ehkäpä kantarellikoiraksi niin silti sen tulee pystyä suoriutumaan alkuperäisestä tehtävästään jos siltä sitä vaaditaan. Tähän minä pyrin kasvattajana ja olen ollut onnekas siinä mielessä, että osa hankkimistani landseereista on vaatimukseni täyttänyt ja näin pystyn toivomiani ominaisuuksia jalostamaan myös seuraaville sukupolville!

Yritän kaikkeni, että meiltä lähtevät landseerin alut saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvaakseen mallikelpoisiksi koirakansalaisiksi. Järjestän yhteisiä koulutuspäiviä sekä tuen kokeisiin ja kilpailuihin harjoittelua sekä osallistumista. Järjestän myös kasvateilleni joukkoterveystarkastuspäivän, koska haluan saada 100% tiedon siitä, mitä olen onnistunut maailmaan saattamaan ja näin ollen pystyn arvioimaan koirieni jalostusarvoa myös siltä osin. Meiltä ei tule täydellisiä koiria, kasvattieni perinnölliset viat julkistetaan ja tietoa voi käyttää hyödyksi kuka tahansa kartoittaessaan landseerien terveystilannetta.

Rahaa en ole koskaan ajatellut, kaikki harrastuksethan maksavat! Siksi olen yhtä lailla ostanut koiria ulkomailta kuin kotimaasta ja tästä huolimatta jokainen niistä on minulle samanarvoinen koira. Puhutaan, että "ei ole varaa jättää tuontikoiraa käyttämättä" tai että "jälkeläismäärää rajoitettaessa tuontiuros ei enää kannata". Rodunjalostustako??? Jos koira ei miellytä, niin se on jätettävä käyttämättä ihan sama mitä se on maksanut ja omien koirien suhteen on oltava vielä kriittisempi kuin muiden. Vaikka olen jättänyt hankkimiani koiria käyttämättä jalostukseen, ne ovat silti ihania perhekoiria!

Kaikilla meiltä lähtevillä pennuilla on terveystakuu. Ehkä joku muu kasvattaja säästää euroja kun kääntää selkänsä viallisen koiran saaneelle omistajalle. Minulla siihen ei ole varaa ja jos meiltä lähtee perinnöllisesti viallinen koira on se minun aikaansaannostani ja minä siitä vastaan. Tähän mennessä olen ollut onnekas, sillä yhtään kasvattiani ei ole lopetettu perinnöllisen vian takia (eikä muustakaan syystä), kahta on operoitu olkanivelestä ja ne ovat toipuneet täysin terveiksi ja elämäniloisiksi koiriksi. Landseerin ostajan on hyvä varautua siihen, että rodussa esiintyy sairauksia joiden vuoksi pentuja ja nuoria aikuisia joudutaan lopettamaan. Esimerkiksi nivelviat ja epilepsia ovat tämmöisiä sairauksia. Joskus voi käydä huono tuuri vaikka olisi valinnut pennun terveistä vanhemmista, oma pentu sairastuukin vakavasti. Tällöin kasvattajan tuki on erittäin tärkeää.

Uusimmaksi "projektikseni" olen nyt ottanut palveluskoirakokeet landseerin kanssa. Kasvattejani harrastaa kiitettävällä aktiivisuudella eri lajeja. Tavoitteena on osallistuminen palveluskoirakokeisiin ja sitä myöten uusi aluevalloitus upealle rodullemme... No, ensin pitää saada ne koeoikeudet takaisin! Samaan aikaan päässäni kypsyy ajatus taipumuskokeesta landseereille... ja tämä ajatus niin kuin viinikin, vain paranee vanhetessaan. Toivottavasti jonain päivänä!

Meille saa tulla kylään, keskustelen mielelläni koiriin liittyvistä asioista laidasta laitaan! Pommita sähköpostilla niin saat yhteystietoni.

Etsin harrastavia koteja yhteistyökumppaneikseni!! Ota yhteyttä jos haluaisit antaa hyvän kodin osaomistuskoiralle niin jutellaan siitä lisää.